Vapaa-ajan jalkineiden historia on klassinen esimerkki progressiivisesta, ylöspäin suuntautuvasta spiraalista – jatkuvasta kehityksestä kohti parempaa mukavuutta, estetiikkaa ja tyyliä.
Sen alkuperä voidaan jäljittää Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen käyttämiin mokasiineihin. Pehmeät, peuranahkaiset, pussimaiset kengät peittivät jalat ja joita pidetään nykyaikaisten vapaa-ajan jalkineiden edeltäjänä. Saavuttuaan Eurooppaan näiden kenkien joustavuus ja joustavuus inspiroivat paikallisia suutareita kehittämään "loafers"-slip-on-kenkiä, jotka on suunniteltu helppokäyttöisiksi - "penny loafer" erottui olennaisena tyylinä.
Penny Loafer sai nimensä siitä, että yhden pennin kolikko työnnettiin kengän päällisen koloon. Tämä tyyli näki elpymisen 1990-luvulla; Esimerkiksi Chanelin vuonna 1995 julkaisema versio, jossa on erityisesti suunniteltu kolikko, tuli erittäin kysytyksi.
Oxford-kengät, toinen merkittävä vapaa-ajan jalkineiden luokka, syntyivät 1600-luvun Skotlannista ja Irlannista. Myöhemmin Oxfordin yliopiston opiskelijat Englannissa jalostivat ja suosittelivat niitä. Oxfordeissa on tyypillisesti nauhoitettavia silmukoita, joissa sivupaneelit ulottuvat eteenpäin ja muodostavat kengän yläosan.
Tenniskengät tai lenkkarit ovat kehittyneet erikoisurheiluvarusteista yleisimpiin vapaa-ajan kenkiin. Niiden juuret ovat 1860-luvun krokettikengissä; vuoteen 1917 mennessä US Rubber Company toi markkinoille "Kedsin", jota seurasi vuonna 1919 Converse-lenkkarit.
Tennarien laajaa käyttöönottoa tukivat tapahtumat, kuten vuoden 1980 New Yorkin kauttakulkulakko, jolloin tuhannet ihmiset kävelivät töihin tennareissa, mikä auttoi nostamaan jalkineita katumuotiin. Nykyaikaisen teknologian ja tiukan markkinakilpailun ansiosta erilaiset urheilu-, kunto-, juoksukengät ja vaelluskengät eivät ole enää ammattiurheilijoiden yksinomaista aluetta. niistä on tullut jokapäiväisen elämän peruselementti, mikä heijastaa kasvavaa suosiota elämäntapaan, jonka määrittelevät yksinkertaisuus, mukavuus ja käytännöllisyys.

