Lumikenkien valmistusvaatimukset

Sep 03, 2026

Jätä viesti

Perinteinen käsityö on yksi vanhimmista lumikenkien valmistusmenetelmistä, jossa prosessi suoritetaan ensisijaisesti käsin, askel askeleelta. Se alkaa materiaalien valinnalla; korkealaatuista luonnonnahkaa ja turkista pidetään parhaina lumikenkäraaka-aineina. Seuraavaksi luodaan kuvioita, jotka hahmottelevat saappaan muotoa pahville, jotka sitten toimivat mallina pohjien, vuorausten ja eristyskerrosten muotoiluun. Tämän jälkeen leikataan valitut materiaalit näiden mallien mukaan, minkä jälkeen komponentit ommellaan yhteen, pohjat kiinnitetään ja turkki kiinnitetään paikoilleen.

1. Kesto (viimeisen asettaminen): Kengän viimeinen työnnetään päälliseen. Se on sijoitettava niin, että jalkaterän etuosa on tasainen ja etu- ja takaosa ovat täysin kohdakkain - ilman siirtymistä, vääntymistä tai vääristymiä - varmistaakseen, että yläosa mukautuu tarkasti viimeiseen muotoon. Tämän prosessin aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota jalkaterän keskilinjaan. Kengänripusteita on erilaisia ​​rakenteellisia tyyppejä, kuten yksiosaisia, kaksiosaisia, saranoituja (avattava yläosa) ja jousikuormitettuja. Kun viimeinen on kunnolla paikallaan, saappaat asetetaan lämmityskoneeseen muotonsa säätämiseksi.

2. Liiman levittäminen: Liimaa levitetään yläosan alareunaan ja pohjaan. Liima on levitettävä tasaisesti kehälle, jotta varmistetaan tasainen, jatkuva viiva ilman rakoja tai epäsäännöllisyyksiä.

Liimat (kenkien valmistukseen käytettävät liimat) luokitellaan liuotinpohjaisiin ja liuotinvapaisiin tyyppeihin. Perinteiset öljypohjaiset (liuotinpohjaiset) liimat käyttävät orgaanisia liuottimia, kun taas vesipohjaiset polyuretaaniliimat (PU) ovat ympäristöystävällisempiä; jälkimmäinen voi kuitenkin tarjota alhaisemman sidoslujuuden ja heikentyneen hengittävyyden. Lumikengissä käytetään pääasiassa PU-pohjaisia ​​liimoja ja GCR-oksastettuja kloropreeni (neopreeni) liimoja.

Ennen liiman levittämistä pohjaan on käytettävä "primeria" (käsittelyainetta). Tämä aine toimii siltana ja hoitaa pohjan pintaa parempaan tarttumiseen. On erittäin tärkeää valita oikea pohjamaali tietyn materiaalin perusteella – olipa kyseessä PU, PVC, kumi, EVA, TPR, nailon tai öljytty nahka. Väärän pohjamaalin käyttö tekee prosessista tehottoman. Riippumatta tyypistä pohjamaalin on annettava kuivua kokonaan; muuten sillä voi olla päinvastainen vaikutus. Pohjamaalin kuivaaminen lämmöllä on vielä tehokkaampaa. Vaahdotut pohjat on hiottava (hiottava) ennen liiman levittämistä. Jos ulkopohjan materiaali on liian pehmeää, liimaan tulee lisätä kovetinta (kovetusainetta) pohjan jäykkyyden lisäämiseksi – tyypillisesti pitoisuutena 3–5 %.

Liiman levitystekniikoita ovat kaapiminen, rullaus, vetäminen, tahraus ja harjaus. Käyttäjät kehittävät yleensä siveltimen ensisijaisen puolen, erityisen levitysmenetelmän ja johdonmukaisen liikesuunnan. Harjan eritelmien valinta vaihtelee yksilöstä riippuen, ja tehtäväkohtaiset harjat voivat olla suuria tai pieniä, pitkillä tai lyhyillä harjaksilla. Mustat sianharjakset ovat suositeltavia niiden kimmoisuuden vuoksi. Jotkut haluavat leikata harjakset tasaiseksi reunaksi, toiset pyöristetyksi tai kulmikkaaksi; Ei ole olemassa "parasta" muotoa - oikea valinta on yksinkertaisesti mikä tuntuu mukavimmalta ja mahdollistaa tehokkaan ja laadukkaan työn. Kun kiinnität liimaa kestävään reunaan (kengän päällisen reunaan), käytä vetävää liikettä: kohdista voimaa etusormella pitäen samalla ranteesi ripustettuna, mikä varmistaa tasaisen paineen ja tasaisen, jatkuvan vedon.

3. Pohjan kiinnitys - joka tunnetaan myös nimellä "pohjan liimaus" - käsittää ulkopohjan liittämisen kengän päälliseen. Tämä prosessi edellyttää etu- ja takakeskipisteiden tarkkaa kohdistusta, tasaisia ​​marginaaleja ja kahdenvälistä symmetriaa. Ulkopohja ei saa olla vääntynyt, eikä siinä saa olla näkyviä liimajäämiä tai rakoja.

Lämpötilan hallinta on kriittistä. Asetukset on säädettävä tuotantolinjan pituuden ja kuljetinnopeuden sekä päällisen ja ulkopohjan materiaalien mukaan. PU-liiman (suutarit usein kutsuvat sitä "valkoiseksi liimaksi") lämpötila-alue on 5–150 astetta. Oksastettu kloropreeniliima (tunnetaan nimellä "keltainen liima") vaatii alhaisemman lämpötila-asetuksen; jos lämpötila on liian korkea, liima "kuolee" (menettää tarttumisominaisuudet). Pohjaa kiinnitettäessä liiman tulee olla riittävän kuivaa ja lämpötilan on oltava kohtalainen. Jos liima ei ole kuiva, sidos on heikko ja puristuksen aikana voi tapahtua "kiertymistä" (liima venymistä filamenteiksi). PU-liimaa käyttäville TPR-ulkopohjalle liian alhainen lämpötila johtaa heikon sidoksen muodostumiseen (pohja saattaa irrota helposti), kun taas liian korkea lämpötila voi aiheuttaa ulkopohjan vääntymisen tai reunojen pullistuman ulos puristuksen aikana. Kun käytät pientä kuivausuunia, anna levitetyn liiman kuivua ilmassa 8–16 minuuttia varmistaaksesi, että liuottimet ovat haihtuneet ennen liimaamista.

Alan terminologiassa "offset" (tai *kun* kiinaksi) viittaa keskipisteen poikkeamaan. Jos keskipiste siirtyy kohti sisänilkkaa, sitä kutsutaan "sisäpoikkeamaksi"; jos se siirtyy kohti ulkonilkkaa, se on "ulompi offset". Koska viimeisen pohjan keskiviiva on lyhyempi ja leveämpi sisäpuolella ja kapeampi ja pidempi ulkosivulla, on parempi käyttää "sisäpoikkeamaa" kuin "ulompaa siirtymää". Keskipisteen on oltava tarkasti kohdistettu; muuten myöhemmät toiminnot ovat vaikeita. Pohjan kiinnityksen aikana koko kosketuspinta on liimattava liimaan. Jos ulkopohja on hieman suurempi kuin päällinen, "purista" ulkopohjaa yläosaa kohti; jos ulkopohja on hieman pienempi, "nipistä" yläosaa ulkopohjaa kohti. Paina lopuksi ulos mahdollisesti jäänyt ilma vyötäröltä (kengän kaari/vyötäröalue), jotta ilmanpaine ei repeä sidosta kulumisen aikana. 4. Puristus: Aseta kenkä, jossa on ulkopohja kiinnitettynä, puristuskoneeseen. Puristuskeston tulee olla 5–8 sekuntia, paineen ollessa 20–40 kN. Käytä korkeampaa painetta EVA-ulkopohjassa; Pidä TPR-ulkopohjan paine maltillisena välttääksesi reunan siirtymisen (liukumisen). Puristamisen jälkeen kenkä siirretään jäähdytyskoneeseen muotonsa säätämiseksi.

5. Viimeinen irrotus: Vedä kengän viimeinen pois jalkineista; tämä päättää pohjan kiinnitysprosessin. Miesten jalkineissa 90 asteen kuoriutumistestillä mitatun tartuntalujuuden tulee olla vähintään 5,4 kN/m.